Näetkö minut? Tunne näkymättömyydestä

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Me Naiset blogissa 

 

Näin alkuvuodesta minulla on ollut monentasoisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Erilaisuus on rikkaus – tai sitten ei, jos erilaisuudella selitetään välinpitämättömyyttä ja itsekeskeisyyttä. Olen pohtinut paljon ihmisten suhtautumista toisiin ihmisiin. Olen törmännyt elämässäni monenlaisiin tapoihin tehdä ihmisestä merkityksetön. Jotkut ihmiset ovat kehittäneet mitätöinnistä taidetta. Suurin loukkaus on mielestäni se, että kohtelet toista ihmistä, kuin häntä ei olisi olemassakaan. Aivan kuin hän olisi sinulle näkymätön, ajattelen tämän juuri olevan mitätöintiä. 

Tätä tapahtuu todella paljon, ihan kaikkialla ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Valitettavasti paljon myös asiakaspalvelussa ja asiakaskohtaamisissa sekä työpaikalla. Surullista on, kun se tapahtuu ystävien tai perheen kesken, sen oman heimon toimesta, jonka tukeen pitäisi pystyä luottamaan kaikessa ja aina.

Kun ikää tulee lisää, huomaa näkymättömyyden lisääntyvän yhteiskunnassa. Aivan kuin ikääntyminen pyyhkisi ihmisyyden, osaamisen ja kokemuksen pois ja sinusta tulee pikkuhiljaa merkityksetön ja näkymätön. 

 

Muista, aina kun kuljet toisen ihmisen ohi huomioimatta häntä – mitätöit hänet.  Aina, kun jätät vastaamatta –  teet hänestä merkityksettömän, näkymättömän.

 

Työssäni olen kuullut ihmisiä, joiden elämää on rajattu ja heille on kerrottu, että he eivät ole mitään. Kun sinua on riittävän kauan mitätöity, alat pikkuhiljaa itsekin uskoa siihen, että et ole riittävän hyvä, pitkä, laiha, kaunis tai rikas, et tunne oikeita ihmisiä, sinulla  ei ole sopivaa koulutusta, etkä tee merkityksellistä työtä. Kun olet muuttunut näkymättömäksi ympäristöllesi, olet sitä lopulta myös itsellesi. Et osaa arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet ja sitä, mitä osaat. Kadotat itsesi. Luot itsellesi negatiivisen uskomuksen,että et ole tarpeeksi hyvä. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että missiosi on saada toisten ihmisen hyväksyntää tavalla tai toisella. Yrität ja yrität ja silti sinusta ei tule näkyvää, hyväksyttävää. Masennut ja erakoidut,koska pelkäät kohtaamisia, etkä halua kokea näkymättömyyden tunnetta uudelleen. Päämääränäsi voi olla vain toisten miellyttäminen. Mihin katoaa oma elämäsi? Mistä löydät taistelutahtosi? 

Empatia on muiden tunteiden, tarpeiden ja huolenaiheiden tajuamista. Tunnemme empatiaa jopa tuntemattomia kohtaan, mutta saatamme olla välittämättä täysin oman lähipiirimme tunteista ja näkökulmista. Ohitamme ne mitättöminä ja jopa ärsyttävinä. Miksi? 

 

HAASTAN SINUT SEURAAMAAN OMAA KÄYTÖSTÄSI. 

ANNATKO KAIKILLE KOHTAAMILLESI IHMISILLE MAHDOLLISUUDEN OLLA NÄKYVIÄ?

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 1 = 2

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.